Pyhän Romualdin tuhat vuotta sitten perustama Camaldoli on benediktiinimunkkien yhteisö. Sen kaksi taloa, pyhä Eremitaaši ja luostari, jotka on upotettu metsän rauhaan, edustavat luostarikokemuksen kahta perusulottuvuutta, yksinäisyyttä ja yhteyttä. Luostariyhteisö elää Jumalan etsinnässä, rukouksessa ja työssä ja on avoin jakamaan aikamme miesten ja naisten kanssa, erityisesti vieraanvaraisuuden kautta. Foresteria tarjoaa kaikille avoimen tilan henkiseen ja kulttuuriseen syventämiseen, vuoropuheluun ja kohtaamiseen. Luostari (tai Cenobio) on paikka, jossa munkit, samalla kun he elävät yksinäisyydessä, kokevat veljellistä elämää ja yhteyttä. Tätä olemassaolon ulottuvuutta ei eletä vain yhteisön jäsenten keskuudessa, vaan se ilmaistaan myös vieraiden vastaanottamisessa: luostarin tiloissa ja majatalon tiloissa. Itse asiassa Camaldolin luostari on alkuperästään lähtien ollut paikka, joka on avoin vieraanvaraisille vieraille ja pyhiinvaeltajille. Viime vuosisadalla, erityisesti Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta lähtien, vieraiden vastaanottotila (Foresteria) kunnostettiin ja ajan myötä on syntynyt ehdotuksia kulttuurisesta ja hengellisestä muodostumisesta, mikä on yksi luostarissa asuvien yhteisön munkkien tärkeimmistä sitoumuksista. Foresterian vastaanoton peruspiirre on vuoropuhelun edistäminen uskonnollisella, hengellisellä ja kulttuurisella tasolla. Ympäri vuoden, erityisesti kesällä, yhteisö tarjoaa aloitteita (viikkoja tai viikonloppuja) raamatullisesta, liturgisesta ja teologisesta muodostumisesta, ekumeenisesta ja uskontojen välisestä vuoropuhelusta, hengellisyydestä (hengelliset harjoitukset ja retriitit) ja vastakkainasettelusta nykykulttuurin kanssa. Jotkin ehdotukset on suunnattu erityisesti nuorille. Konferensseihin ja hengellisyysehdotuksiin osallistumisen lisäksi on myös mahdollista saada paikkojen saatavuuden mukaan ilmaista vieraanvaraisuutta: vetäytymisen hetkiin (henkilökohtainen tai ryhmä) ja lepoon, jakamalla liturginen rukous yhteisö.